keskiviikko 26. joulukuuta 2012

"I wish everyday could be like christmas.."



Onpas ollu erityisen hieno joulu tänä vuonna. Jätin kaiken sellaisen, jota voisi työksi kutsua, suosiolla yli 300 kilometrin päähän ja päätin ihan vaan ottaa aikaa itselleni ja rentoutumiselle. Oon katellu tässä leffoja, pelannu pelejä, soitellu & tehny biisejä, kirjotellu, valokuvannu, tunnelmoinu kynttilöiden valossa punaviiniä juoden.. ollu ihan tosi kivaa. Tää mun luola on semmoinen taikapaikka, ettei mitään järkeä.. luovuus kukkii, kaikki tuntuu mahtavalta ja on kiva katella leffoja :)





Jos jokin tässäkin joulussa mättää, niin se, ettei ole mahdollisuutta jakaa sitä kenenkään erityisen kanssa ja jokaikinen yö on vaan kömmittävä yksin tuohon isoon ja kylmään sänkyyn. Valitettavasti vaan tämäkään vuosi ei tuonut mulle semmoista henkilöä, eikä edes sitä unikaveria helpottamaan nukkumista :D Oon alkanut miettimään itseäni liian hitaana.. oon huomannu tässä jo monta kertaa, että siinä kohassa, kun mä vielä keräilen ihastumista tai rohkeutta, niin joku toinen on jo tehnyt asialle jotain ja sitten ollaan niin "together forever", että melkein oksettaa.. ei sillä, mä en oo ollenkaan kateellista tyyppiä ja oon onnellinen, jos toiset löytää itselleen sopivia kumppaneita. Mutta kyllä varmasti muutkin tietää sen tunteen, ku tunnet itsesi maailman yksinäisemmäksi ja näet niitä, aah, niin rakastuneita pariskuntia kävelemässä käsi kädessä :')

Mul on muuten maailman paras veli ja ollaan varmasti maailman paras pari pelaamaan black jackia.. käytiin taas tässä jouluaattoa edeltävinä pyhinä ja voitettiin molemmat sievoiset summat, eipä olla muuten kertaakaan hävitty, kun ollaan oltu kahdestaan pelaamassa!

Nyt en oikeen tiedä, että mitä tässä tekisi tämän loppuviikon. Tekis mieli katsoa "The Bourne" -leffat marathonina, mut ei oikeen yksin jaksa sitäkään. Ens viikonloppukin on ihan auki, kuin myös uudenvuodenaatto.. ei mul edelleenkä oo tylsää, mut on tää outoa, ku ei oo oikeen mitään semmosta tekemistä, mitä pitäis tehdä - tulkaa joku mulle seuraks tänne :)






Perjantaina ajelin reilun 300 kilometriä yksin Nightwishin uusimman levyn soidessa kaiuttimista.. olipa tunnelmallista :)

Käytiin hautumaalla moikkaamassa broidiakin - sillä ois ollu vasta synttärit :)


Mut joo, toivottavasti kaikilla muillakin on ollut siisti joulunaika ja loppuvuosi menee muutenkin hyvin :)

Palaillaan taas pesille,
Nesti
 



lauantai 27. lokakuuta 2012

Vuosi elämästäni

Mulla oli vähän aikaa sitten synttärit ja allekirjottaneella on ollu joku tapa aina omien synttäreiden aikaan mietiskellä mennyttä vuotta alkaen niistä edellisistä synttäreistä. Tänä vuonnakin oon miettiny tuommosia juttuja, mut en oo vaan oikeen kerenny aikasemmin kirjoittaa mitään, kun on ollut vähän häslinkiä.

Viimene vuosi on voinut hyvinkin olla tulevaisuuden kannalta tärkeä ja tähän ajanjaksoon sisältyy monia kynnyksiä, joita oon raskain jaloin joutunut ylittämään. Sain itteni ulos kahdesta koulusta, joka oli varmastikkin tärkeä juttu, koska aikaisemmmin ei päätökseen asti koluttuja kouluja hirveesti ollut. Opiskelujen suhteen en ole vielä tietoinen, että mitä tulen tekemään ja nyt sain vielä vuoden lisäaikaa miettiä, kun astun huomenna valtion palvelukseen. Ite en niinkään osaa arvostaa noita lukio-opintoja omalla kohdallani, mutta melkei pystyin olemaan ylpeä itsestäni, kun onnistuin valokuvauspuolen kaikista näytöistä saamaan parhaan mahdollisen arvosanan. Mutta eipä silläkään paperinpalalla oo mulle hirveesti väliä - miun mielestä ihmisiä arvioidaan ja laitetaan järjestykseen liikaa paperinpalojen perusteella.


Musiikkijuttujen suhteen yksi mulle hemmetin tärkeä ajanjakso tuli päätökseensä, kun bändini Luminosity lopetti toimintansa. Olen kuitenkin ihan todella iloinen, että kerettiin heittää muutama hieno keikka, josta jäi ultimaattisen upea fiilis. Odotan tästä seuraavan lisää aikaa omien biisien säveltämiseen ja soittajana ittensä kehittämiseen, mutta silti sitä jotenkin kaipaisi keikkailevaa bändiä. Olisi hirveä hinku treenata biisejä ja lähtee keikalle.. mutta pääasia nyt, että voi tehä musiikkia.. se on mulle erittäin terapeuttista ja nautin siitä suuresti.

Valokuvauksellisestikin vuosi oli merkittävä. Sain julkaistua ensimmäisen kirjani, pidin toisen valokuvanäyttelyni ja sainpa jopa ensimmäistä kertaa Iltalehteen koko sivun kuvan.. tästä kaikesta isosti kiitos Osmo's Cosmokselle, joka otti mut messiin. Mulle oli iso juttu myös se, että loma-asuntomessuilla oli yksi asunnoista sisustettu mun maisemakuvilla.. oli huikee fiilis nähdä omat kuvat isoina vedoksina siellä seinillä. Oon myös saanut uusia kuvia hääportfolioon ja nyt loppuvuodesta oon saanut ilon ja kunnian aloittaa jo pitkään mielessä olleen "The New Era" -projektin, joka on käynnistynyt hienosti ja on ollut iloa lukea paljon kiittävää kommenttia, kiitos teille kaikille. Ehkä me Eiran kanssa taiotaan tulevalle vuodelle jo kirjaa ja/tai näyttelyä teidän kiusaksi. 

Viimesen vuoden aikana oon saattanut itsekkin muuttua. Jollain tavalla tämä kiertuekuvausprojekti sai näkemään tiettyjä asioita hieman eri tavalla.. mm. oon oppinu, ettei munka tarvii aina stressata kaikesta.. joskus asiat tapahtuu ihan omalla painollaankin ja mun on pakko myös luottaa muihin ihmisiin, eikä yrittää aina tehdä kaikkea itse muidenkin puolesta.

Viimeisen vuoden aikana olen ihastunut, rakastunut ja kuten aina - joutunut pettymään. Ei ollut tämäkään vuosi se, jolloin löytäisin sen oikean mimmin itelleni tai jos oli, niin en tiedä sitä vielä itsekkään. Mutta oikeastaan tämä vuosi sai mut vaan ottamaan ison askeleen taaksepäin kaikessa tuommoisessa. Minuu ei oikeestaan nyt ees kiinnostais seurustella, eikä ihmiset ylipäätänsäkkää herätä niin voimakkaita fiiliksiä.. ehkä on mun aika nyt keskittyä ihan muihin juttuihin. Tosin, niinkuin aina, ni eihän sitä koskaan voi tietää. Olen tässä lähipäivinä taas todennut, että mun elämässä voi kyllä ihan millon vaan tapahtua ihan mitä vaan. 

Muistakaa kaikki, että ihmeitä tapahtuu päivittäin.. jos vaan vähän muuttaa omaa käsitystä ihmeestä, ni niitä kokee jatkuvasti (:

Aukaisen näillä hetkillä uuden, suuren ja tyhjän sivun elämästäni. Monia muutoksia, murroksia ja tyhjältä pöydältä alottamisia on odotettavissa.. positiivisella mielellä kaikkeen, ni eiköhän tästä hyvä tule :)

-Nesti




lauantai 1. syyskuuta 2012

"I never wanted the stars, never shot for a moon"

Kävelen jälleen kotiin. Yksin vesisateessa tallustan kilometrejä. Oisin toki voinut kulkea jollain muullakin tavalla, mutta halusin kävellä kylmässä syysilmassa vesipisaroiden tehdessä matkani raskaammaksi.. mutta tavallaan raikkaammaksi. Pelasin tänään blackjackia muutamalla sadalla eurolla, ja vaikka tällä kertaa jäin myös jonkun verran voitolle, niin sekään ei tunnu miltään. Raha on vaan metallia ja paperia tai nykyään ykkösiä ja nollia.. sillä ei ole mitään väliä. Sain katseita parilta mimmiltä, jotka tuntuivat katselevan kaikkia muitakin kaksilahkeisia ihan samalla silmällä.. tuo huomio ei tunnu miltään.. olen tottunut saamaan sitä muutenkin. Alkoholi ei vaikuta muhun.. olen juonut sitä ennenkin, joten tiedän miltä se tuntuu, eikä se tunnu enää miltään. Kaikki täältä saatavat yleisesti arvostetut asiat tuntuvat melkolailla mitättömältä. Olen kyllästynyt ihmismassoihin, joiden keskinäinen arvostus määräytyy siitä, kuinka paljon onnistut olemaan samanlainen, kuin kaikki muutkin siinä samassa massassa. Jos tästä massasta joku mua lähestyy, niin melkolailla aina on kyse ollut lopulta jostain todella erikoisesta. Joko joku on käsittänyt mut ihan väärin pelkän ulkonäköni takia tai ajatellut hyötyvänsä musta jotenkin tai jotain.. pitäis päässä reissuun, pitäis saada koko illan tarjoilut, pitäisi päässä jonnekkin jonojen ohi tai jonkun bändin bäkkärille tai millon mitäkin.


Mikään ei saa mua tajuamaan paremmin omaa yksinäisyyttään tässä maailmassa, kuin tälläinen kävely sunnuntaisena aamuyönä. Kahden punaviinilasillisen innoittamana mietin, kuinka hankalaa mun on tavata oman henkisiä ihmisiä ja saada heistä ystäviä. Henkisyydellä en todella meinaa sitä, että "hei, säkin tykkäät elokuvamusiikista ja katot big bang theorya - ollaan varmasti jotku kadonneet sielunveljet!".. ennemminkin tarkoitan juurikin sitä henkisyyttä.. tietynlaista ajatusmaailman vastaavuutta. Onnekseni mulla on muutamia todella hyviä samanhenkisiä ystäviä, mutta valitettavasti siltikin olen tuntenut itseni aina yksinäiseksi suurimman osan ajastani. Täällä näen joskus "kavereitani" - niitä, joihin törmää kaksi kertaa vuodessa ja dialogi on ennalta-arvattava: "Moi Nesti, miten menee? -Kai ihan hyvin, kuis sulla? -Ihan jees, työporukan saunailta ja sillee. -Okei". Tämä on oikea tyhjänpuhumisen paratiisi. Kukaan ei oikeasti välitä, ketään ei kiinnosta, mikään ei muutu ja aina jään kuitenkin yksin.

Olen alkanut miettiä yksinäisyyttä voimavarana ja jonain semmoisena, joka vaan kuuluu mulle. Mun kuuluu olla yksinäinen tai en olisi, mitä olen. Onhan mulla unelmani, harrastukseni ja työni, mutta silti jotenkin vaan tuntuu oudolta.. olen kuitenkin ihan ok mukava, ystävällinen, kohtelias ja ajattelevainen nuori mies, vieläpä varsin positiivisella elämänasenteella varustettu ja aktiivinen ihminen.. olen taiteellinen, romanttinen, urheilullinen tyyppi ja kiinnostunut monista asioista. Täytyykö mun oikeasti olla yksinäinen? Eikö mulle oikeasti löydy sopivasti ihmisiä ympärilleni? Tulenko elämään loppuelämäni yksin, ilman lämpöä ja rakkautta?

Olen erikoinen persoona - olisi pieni ihme, jos ymmärtäisit mua edes jotenkuten. Olen perfektionisti, joten voi hyvin olla, että olen itse syyllinen tilanteeseeni. Olen ujo, enkä halua häiritä tuntemattomia ihmisiä - en varmasti siis itse ainakaan helpota yksinäisyyttäni :D Siltikin olen avoin kaikelle. Pyrin elämään elämäni ilman ennakkoluuloja, joten mut on helppo yllättää :)


Sunrise Avenueta lainaten tai oikeastaan vapaasti suomentaen:
"Tervetuloa elämääni, näet ettei se ole helppoa
mutta pärjään ihan hyvin
Tervetuloa unelmiini
ne ovat ainoita, jotka tarvitsevat minua
ja pysyvät rinnallani"

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Erään tärkeän hautajaiset (Luminosity 2007-2012)

Viimeinen reilu kuukausi on ollut aikalailla sekavaa aikaa. 5 vuotta sitten vedettiin Luminosity -bändini kanssa ensimmäinen keikka Joutsenon "Zenorok" -tapahtumassa ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Ja vaikka ensimmäisen parin vuoden jälkeen toiminta on ollut melkoisen turhauttavaa vuoristorataa, niin silti sitä aina on toivonut, että tästä vielä tulisi jotain. Monet miehistön vaihokset ja aina alusta aloittaminen saattoivat olla se isoin ja vaikein ongelma ja kun siihen liitetään kykenemättömyys ryhmässä keskusteluun ja ongelmien ratkaisuun, niin ajauduttiin jonkinmoiseen umpikujaan. Kuukausi sitten laulajamme E-P ilmoitti haluavansa lähteä bändistä ja allekirjoittaneesta tuntui sen jälkeen, että olin ainoa, joka olisi vielä halunnut ja jaksanut yrittää.. tehdä edes tämän jo niin hyvässä vaiheessa olleen levyn loppuun. Alkuun mulle oli vähän epäselvää, mitä tulee tapahtumaan, mutta nyt on jo muutaman viikon ollu tiedossa, että yksi keikka vedetään, jonka jälkeen laitetaan kamat läjään ja tätä mulle viimeset 5 vuotta elämäni tärkeinpänä ollutta asiaa ei enää ole.

The Final Calling,

Nyt on viimonen tsäänssi. Tän viikon lauantaina eli 18.8.2012 Parikkalassa on se viimeinen keikka, viimeinen tunti jotain tärkeää ja hienoa. En voi, ku toivottaa kaikki tervetulleiksi "Kipinä" -festareille, ois kiva nähdä siellä teitä tuttuja ihmisiä.. Niin paljon hienoja muistoja mahtuu tähän viiteen vuoteen, että nostalgioidaan vielä viimeisenki kerran yhdessä, juhlitaan bändin 5-vuotis synttäreitä, jonka jälkeen kuopataan se arvokkaasti :) Haikeaa ja surullistahan tämä on allekirjoittaneelle ollut. Viime viikolla käydessäni vanhoja tavaroita läpi, löysin vahingossa paljon kaikkea Luminosity aiheista tavaraa. Oli haastatteluja, keikkavideoita, äänityssuunnitelmia, faneilta saatuja juttuja, vanhan treenikämpän tavaroita yms. Tuli aika iso tippa linssiin. Nytkun mua on pyydelty uusiin bändeihin, niin jotenkin on tullut vähän ristiriitainen olo. Vaikka joku kuulostaisi hyvältäkin, niin se on tuntunut jotenkin merkityksettömältä. Aina olisi vaan halunnut saada Luminosityn toimimaan - potentiaalia oli niin paljon, mutta sitä ei vaan saatu valjastettua. Kai nää fiilikset on jossain määrin normaaleja ja hälvenee ajan kanssa, kun vaan saa ittensä etiäpäin ja uusia haasteita kohti. Niistä uusista haasteista toivottavasti voisinkin kirjoitella jo suht pian.

Haluaisin kiittää erityisesti bändikavereitani Perttua, Pokkaa, Eetu-Pekkaa, Jere-Pekkaa ja Juha-Pekkaa (Kyllä, välillä tosiaan meinasi muuttaa oman nimenikin "Nesti-Pekaksi", mutta ehkä parempi näin). Noi on kaikki hienoja muusikoita ja toivottavasti jaksavat soittimiaan rämpyttää tai hakata jatkossakin.. Erityiskiitos tietysti Pertulle, kun alunperin ylipäätänsä otti mut bändiin ja teki hienoja biisejä ison liudan.. harmi, että niistä niin moni jäi kuulematta. Mietin viime yönä, että ketkä kaikki tässä on vuosien varrella jeesaillut ja niitä nimiä tuli niin paljon, että haluan vaan kiittää kaikkia - kyllä te tiedätte itsekkin. Kiitos keikoilla käyneille, faneille ja meihin uskoneille - valitettavasti jää fiilis, että on jouduttu teidät pettämään.

Lauantaina annan kuitenkin kaikkeni, niinkuin varmasti muutkin.

"I live forever for these moments
I seek until my hearts stops beating
For the one I belong, who can save me
Who can see the world like I can

Wounded by the fall
Frozen by the winter
Woken by the spring
Longing for the sun

I live as long as the ocean can carry me
I cry till I can see the world like thee"

2007-2012

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Juhlapyhät ja alkoholinkäyttö

Suomalaiset ovat erinomaisen hyviä keksimään tekosyitä ryyppäämiselle. En tiedä onko suomalaisten itsetunto niin huono vai pilkottaako alkoholistipeikko meissä monissa, kun joudutaan kehittämään syitä, jotka oikeuttavat meidät juomaan.

Lähdetään vaikka juhlapyhistä: Juhannus, joulu ja vappu ovat ne, joiden kohdalla alkoholinmyynti nousee suomessa eniten, joista erityisesti joulu on mielestäni erikoinen. Lisäksi helatorstai, uusivuosi, jenkeistä rantautunut halloween, loppiainen, helluntai, Tapaninpäivä ovat hyviä syitä naukkailla ittensä viisaaksi. Lisäksi syitä löytyy monia muitakin: Opiskelijoilla koulujen alkamiset ja loppumiset, lomien alkamiset ja loppumiset, tentistä/kokeesta selviytyminen/menestyminen, koeviikon loppuminen.. puhumattakaan niistä kaikista niin hienoista opiskelijabileistä eri teemoilla tai ilman teemoja. Approtkin on hienoja, kun saa ryyppäämällä oikein kerätä pisteitä ja saat itsellesi hienon tutintotodistuksen - jos juot tarpeeksi, niin saat oikein hyvät arvosanat.. tyhmemmälläkin on mahdollisuus saada seittemän ällää. Ystäväpiireissä esimerkiksi tuparit ja läksiäiset. Henkilökohtaiset juhlapäivät tottakai: Synttärit, nimpparit, toisen- ja kolmannen nimen nimpparit.

Pikkujouluaika on myös hienoa aikaa. Firmat pitävät bileitä, joissa päästävät työntekijänsä kerran vuodessa pois oravanpyörästä tarjoamalla ilmaista viinaa ja sittenhän sitä on pakko nauttia enemmän, kun pää kestää. Kaikenlisäksi nämä sankarit lähtevät yksityispaikoistaan julkisiin baareihin ja siitähän se hauskuus vasta alkaankin. Siinä on 1900-luvulla alkanut massakulttuuri saavuttanut hienon ja jalon muodon, kun omaa päätä ei pysty enää käyttämään, vaan on mentävä muiden mukana.

Lähinnä haluaisinkin kritisoida tuota muiden mukana menemistä. Kuulen usein, että "no, on kai pakko mennä ryyppäämään..", siis mikä ihmeen "pakko"? Aikuisen ihmisen luulisi osaavan ajatella omalla päällää ja tekevän päätöksiä muutenkin, kuin sen perusteella, mitä muut tekevät. Eikö tuo mentaliteetti ollut enemmän niitä yläkoulun juttuja?

 Itse kuulun ihmisiin, jotka käyttävät alkoholia silloin, kun siltä tuntuu ja sen verran, kun sattuu tuntumaan. On saattanut elämän aikana tulla useiden päivien putkia, kuin myös kuukausien mittaisia kuivia kausia ilman, että sitä olisi pitänyt sen kummemmin tavoitella. En elää elämääni alkoholin kautta, en mieti heti maanantaina, että tulispa jo viikonloppu, ni pääsis baanalle.. eikä allekirjoittaneella ole vuoden aikana ainuttakaan päivää, jollon olisi "pakko" ryypätä.

Tästä on helppo siirtyä suomalaiseen tammikuuhun. Muistan vieläkin sen viime tammikuisen tiistain, kun menin facebookkiin ja siellä joka toinen päivitys liittyi jotenkin tipattomaan tammikuuhun. Mun mielestä tää tipattomuus liittyy taas siihen, että sen jälkeen ihmisillä on isompi oikeus ryypätä aivonsa pellolle. Eikä silläkään ole väliä, että pitikö se tipattomuus koko tammikuun vai loppuiko se jo loppiaisena. Pitäähän sitä tipattomuuden loppumista silti "juhlia", vaikka olisi vetänyt viimeiset kolme viikkoa viinaa jatkuvasti.

Nyt on vappu, hienon hieno tapa viettää vappua on vetää julkiset pleksit. Suosittelen kaikille. Juhlapyhien määrä tulee varmasti kasvamaan tai ainakin ihmisten omat juhlien syyt. No joo, lopetan tämän avautumisen, mutta suosittelen silti kaikille pakollisen ryyppäämisen lopettamista ja toivotan kivaa vappua niille, jotka sitä viettävät.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Lookbook

Pitihän munkin vihdoin saada tehtyä tunnus Lookbookkiin, tuohon niin hemmetin muotitietoisten ja ihanaisien ihmisten kerhoon.. joihin minä en sikäli kuulu. Mutta sen verran paljon oon aina tykänny vaatteista, oman tyylin luomisesta ja muiden pukeutumisen seuraamisesta, että koin tarvetta liittyä tuonne. Ei muuta, ku hypettämään siis.. eiku.

Pahoitteluni muuten, että on taas mennyt aikaa edellisestä postauksesta. Mulla on hirveä kiire, joka toivottavasti hellittää lähiaikoina! Paljon mielenkiintoisia juttuja tulossa :)



keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Etunimien ja ihastumisen yhteydestä

Niinkun olen aikaisemminkin kertonut, niin ihastun melko helposti. Yksi päivä aloin jotenkin miettimään ihastuksieni nimiä ja huomasin sieltä mielenkiintoisia yhteyksiä.

Onkohan kukaan muu huomannu pystyvänsä luokittelemaan ihastuksiensa nimiä tällä tavalla? Ite oon niin ujo, etten yleensä ees kerro ihastuksilleni fiiliksiäni (tiiän, oon pelkuri :D), mutta nyttenpä saatte ainakin kuulla etunimiä.. ehkä joku tunnistaa sieltä ittensä.

Väittäisin nimittäin, että 80-95% ihastuksistani osuvat seuraaviin luokkiin, mutta poikkeuksiakin toki on:

E -kirjaimella alkavat nimet: Eeva, Eira, Elina, Emilia, Emma, Emmi, Essi, Esteri yms.

Kat -alkuiset nimet: Katariina, Kati, Katja, Katri yms.

N-kirjaimella alkavat.. olen varmaan itserakas:  Netta, Niina, Nina, Ninni, Noora, Nora yms.

Ja oikeestaan yksi ryhmä on vielä suht edustettu mun ihastuksissa.. nimittäin nimet, joissa on ensimmäisen konsonantin jälkeen tuplavokaali: Jaana, Noora, Riikka, Riina, Saara, Siiri, Veera yms.

Heh, tämmösiä fiiliksiä tänään.. ja hei, rakkaat lukijat. Oon tosi pahoillani siitä,e ttei tää blogi oo vieläkään saanu semmosta päiväkirjamaista muotoa kuvien kera, mitä oon alunperin halunnut. Mulla on jotenkin vieläkin projektina ostaa tuohon kameraan uusi latauskaapeli, jotta voisi sitä aina pitää mukana ja teille jakaa kaikkia kivoja juttuja. Kunhan aika vähän hellittää ja saan akut lataukseen, niin alan tekemään sen eteen töitä! :))

Palaillaan, nauttikaa kauniista ilmoista!

tiistai 31. tammikuuta 2012

Kyselyaika taas..

Satunnaista:
Tuntuuko sinusta tällä hetkellä surkealta? - Ei.. lähinnä iloselta ja huvittuneelta
Jos saisit valita olisitko tyttö vai poika? - Kyl mä sanoisin, et mieluummi mä mies olisin. Naisilla hankalampaa :/
Oletko hellyydenkipeä? - Oon, en nyt aina jaksa, mut yleensä kaipaan aina hellyyttä ja läheisyyttä :)
Oletko koskaan kirjoittanut rakkauskirjettä? - Muutamia joskus on tullu kirjoteltua
Kyselevätkö vanhempasi paljon rakkausasioistasi? - Eipä juuri..
Onnistuisiko sinulta kaukosuhde? - Hmmmph, en nyt oikee tiiä.. yhen vuoden oon semmosessa eläny, enkä usko, että se sitä suhdetta kaato.. mut toisaalta, kyllä se on paha paikka, jos ei toista nää pitkiin aikoihin ja aina pitää matkustaa ja suunnitella.. toisaalta oikeen henkilön takia sitä varmaan kestää mitä vaan :)
Mikä huolestuttaa nyt? - Ei oikeestaan yhtään mikään.. kaikki ihan jees, vaikka vähän stressaakin tää työmäärä tälle keväälle.
Mitä unta näit viimeksi? - Hmmh, mie tapasin uuden henkilön, rakastuttiin toisiimme, pidettiin tosi kivaa yhdessä, siitä tuli Amaranthe-yhtyeen uus laulaja ja sit se jätti mut jossain kohassa.
Laulaako kaikissa bändeissä mies, mitä kuuntelet? - Ei todella..
Pitääkö unelmanaisesi/miehesi olla urheilullinen? - Oon ite tosi urheilullinen, mutten vaadi sitä toiselta. Sen sijaan tietty itsestään huolehtiminen ois jees.
Mitä pelkäät? - Lähinnä yksinäisyyttä.
Kuinka aikasin menet yleensä nukkumaan? - Yleensä kymmenen ja aamuviiden välillä
Oletko tällä hetkellä mustasukkainen? - Ei kuulu perusluonteeseen
Missä pidät puhelintasi öisin? - Penkillä, pöydällä. lattialla tai taskussa
Oletko mielestäsi lellitty? - En, itseasiassa oon mielestäni tosi hyvin kasvatettu
Kaipaatko tällä hetkellä ketään? - Kaipaan useitakin ihmisiä, muutamaa ihan erityisesti
Suututko helposti? - Mua on tosi vaikee suututtaa.. 
Pidätkö ukkosmyrskyistä? - Nam<3
Pystytkö helposti sanomaan ihmisille ei? - Kyllä mä pystyn, jos koen siihen tarvetta
Uskotko rakkauteen? - Kyllä mää uskon :)
Onko raha tärkeämpää kuin rakkaus? - Raha on ihan turha juttu, rakkaus on paljon
Vihaatko kun sinua tuijotetaan? - Joskus vihasin, nyksin oon tottunu tykkäämään siitä
Otatko elämäsi liian vakavasti? - Välillä ehkä, mut yleensä otan elämni just sopivan rennosti
Millainen riitelijä olet? - Sovitteleva
Mikä kappale nyt soi? - Ei yhtään mikään
Oletko koskaan itkenyt onnesta? - Olen, kiva fiilis
Oletko koskaan itkenyt pojan vuoksi? - En kai :D
Mitä täytyy tehdä että sinut saa hymyilemään? - Ei oikee mitää.. mut saa hymyilee tosi helposti :)
Oletko tyytyväinen elämääsi? - Juuri nyt, en voisi toivoa enempää
Onko sinulla sisaruksia? - Isoveli, joka on tosi tärkee
Tykkäätkö saada isoja haleja? - Jooooo!
Pidätkö eniten mansikoista, vadelmista vai mustikoista? - Hyvät vadelmat on nam.. mustikat on ehkä varmimpia :)
Kuka on viimeksi nähnyt sinun itkevän? - Ehk Emmi?
Paleletko helposti? - Mul ei oo ikin kylmä.. eikä nälkä, eikä väsytä ;D
Onko sinulla ihmisiä joita ilman olisi vaikea elää? - Ainakin vähemmän kivaa.. pärjään ja viihdyn kyl aika hyvin iteksenikin
Onko sinulla parempi kasvo- vai nimimuisti? - Edellinen vastaaja oli vastannu nii hyvin, etten muuta sitä mitenkää.. kiitti Rosma: "mulla on paras ei-mikään-muisti."

Ihmiset
Kenelle kerroit viimeksi salaisuuden: » En oikeen tiiä.. mul on nii vähä semmosia salaisuussalaisuuksia..
Kenen kanssa puhuit viimeksi mesessä: » Hmm, ehk Katrin..
Kenen kanssa syntyy aina hyvää juttua: » Epelin, Samin, Eirulin, Peten..
Kenellä on samanlainen musiikkimaku, kuin sinulla: » En mitenkään keksi ketään.. kuka myöntäis? 
Kuka viimeksi kehui sinua: » Eiruli tais miulle nätisti sanoa :)
Kuka viimeksi halasi sinua: » Miikan kanssa halattiin, ku ei oltu kuukausiin nähty

Oletko
Lakannut joskus täysin luottamasta johonkin ihmiseen: » En ehkä täysin, mut eräisiin henkilöihin luottamus on kyllä kokenu ison kolauksen
Saanut viimeisen viikon sisällä rahaa vanhemmiltasi: » En.. tosin mietin tänään soittavani vanhemmille, josko ne maksais muutaman mun myöhässä olevan laskun, ku itelläni taas nettipankkitunnukset hukassa :D
Valehdellut viimeisen viikon sisällä vanhemmillesi: Musta pon helpompi elää, kun ei valehtele kellekkään.. en varsinkaan ole valehellu vanhemmilleni
Auttavainen: » Mielestäni erittäin
Eläinrakas: » Eläinrakas ei nyt ehkä oo se mua parhaiten kuvaava, vaikken mikään eläinvihaajakaan ole.

Ei niin tärkeää
Tappaisitko jonkun jos äitisi tai isäsi pyytäisivät » En mä varmaan pystyis tappaa ketään
Inhoatko ketään tällä hetkellä: » Ei mun tarvii inhota.. joidenkin käytös kyllä inhottaa, mutta en nyt silti inhoa
Ketä ajattelet nyt: » No just nyt yhtä, jonka käytös on ärsyttäny, kun tuli tuosta äskeisestä kysymyksestä mieleen..

Viimeisen viestin lähettäjästä
Oletko nähnyt hänet tänään? - En.. mielikuvitusmaailmassa korkeintaan
Oletko puhunut hänelle tänään? - En puhunut.. pitäny tyytyy viestittelyyn
Oletteko nukkuneet samassa sängyssä? - Ollaan, jopa kahdessa eri sängyssä
Onko hän nuorempi vai vanhempi? - muutaman kuukauden nuorempi
Onko hän tyttö vai poika? - tyttö

Entäs
Kuka on ensimmäinen N:llä alkava puhelimen yhteystiedoissasi, millä nimellä hän on? - Niin vähän taas nimiä, koska ne on kaikki hävinny, ni ei oo yhtään ännällä alkavaa.. laittakaa mulle niitä numeroitanne!
Oletko vihainen? - En yhtään
Kummalla puolella sänkyä nukut yleensä? - Sillä kummalla toinen ei halua nukkua.. muuten keskellä ;D
Osaatko kokata? - En todella oo mikään mestarikokki, koska oon tähän asti tehnyt ruokaan vaan silleen, että pysyisin hengissä suht edullisesti ja helposti.. tarkoitus on kuitenkin tulevaisuudessa panostaa tähän selkeesti enemmän.. kyse kun ei oo ollu osaamisesta, vaan prioriteeteistä.
Viimeisin ostamasi asia? - Öö, pizzat käytiin hakemassa lauantaina ja tänään ostin kaakaon automaatista :D
Mitä kaikkea teit eilen? - En ihmeitä.. opiskelin, sovin asioita, suunnittelin kirjaa, datailin ja menin ajoissa nukkuu, ku olin vähä valvonu edellisinä öinä :D
Koska viimeksi teit itse ruokaa? - Sunnuntaina taisin..
Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on? - Ei mul varsinaisesti oo hirveesti salaisuuksia, mut ei sitä ovaan oo tultu kerrottua ihmisille..
Olitko iloinen herätessäsi aamulla? - Aika useesti.. kiva tietää olevansa hengissä ja kokonainen uusi päivä edessä :)
Mitä teit kello 9 tänä aamuna? - Menin kokoontumiseen tulevaa kirjaprojektiani koskien
Kuinka monta viestiä on kännykkäsi saapuneissa? - nelisen sataa
Oliko eilen mukava päivä? - Ei nyt iha paras, mut ihan hyvä :)
Oletko sanonut tänää kellekään, että rakastat häntä? - En oo sanonu niiin pitkiin aikoihin.. pitäis varmaa muistaa rakkaimpia useemmin
Kenen makuuhuoneessa olit viimeksi, lukuun ottamatta omaasi? - Hmmph, nyt pitää miettiä kauas.. jos kämppisten huoneita, eikä hotellien huoneiat lasketa "makuuhuoneiksi", niiin.. varmaan joskus viime keväänä Espanjassa, kun tuli nukuttua vähä muiden nurkissa :D
Mitä teit viime yönä? - Nukuin aika hyvin kerranki yksin.. 

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Hyviä ja hyviä uutisia

Moikka,

Halusin vaan kertoa, että mulla menee oikein buenosti. Mulla oli kivat pari viikkoa sairaslomalla huipentuen erinomaiseen viime viikonloppuun, jalka alkaa olemaan jo pikkuhiljaa parempi (tänään otin ekat kevyet juoksuaskeleet), tänään oli myös ensimmäinen ihan mahtavan keväisen oloinen talvipäivä. Ja kevät tuo yleensä mukanaan onnellisuutta ja hyvää mieltä nessulle. Enkä ees malttais yhtään oottaa, et saan nää kaikki työt tehtyä ja pääsen kesäkuun alussa kaiketi viettelemään rentoa kesää, whihii :) Koulussa on ollu kivaa ja noi mun Petäjäveden kämpän kämppiksetkin on pikkuhiljaa ilmeisesti oppimassa siivoomaan ees vähän :D Ja muutenkin, mul on nyt kerrankin ihan oikeesti kivoja syitä olla ilone.

Mult kyl hajos tänää yks melkein kahen tonnin lasiesine (=työväline), mut ei sekä nii oo haitannu - tuleehan noita.

Kivaa loppuviikkoa teillekkin rakkaat lukijat ja muut kivat :)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

HUOH

Olen viimeaikoina törmänny taas erityisen paljon idiootteihin - haluaisin kertoa teille eiliseltä oikeen malliesimerkin. Tää mies, varmaan 30-40-vuotias, tuli vähän niinku väkisin mei seurueen pöytään harvinaisen hienolla AC/DC-keikalla. Ensiksi alkoi hehkuttamaan mulle, että tulee mun bändin keikalle maaliskuussa.. sanoin vaan, että joko sulla on jotain sisäpiirin tietoa tai sitten olet erehtynyt henkilöstä, koska ei meillä ole julkaistuja keikkoja maaliskuulle vielä. No sitten puhe menikin äijjän osalta Nightwishiin ja mä reagoin heti, että "Hetkinen, nyt oot kyllä puhumassa ihan väärälle henkilölle - mulla ei ole mitään tekemistä kyseisen bändin kanssa". Jätkä jatko jankkaamista todella pitkään, kertoi vaimonsakkin olevan paikalla ja fanittavan minua kovasti. Välillä mies lähti jonnekkin ja tilalle tuli nopeasti ilmeisesti se vaimo viskeineen, joka kyseli kaikenlaista, että joudutaanko keikkoja perumaan tai jotain, kun mulla on jalka paketissa ja puhutteli heti Tuomaksena.. taas vaan sanoin, että "En nyt oikeesti oo se henkilö, jokska mua luulette". Nainen jatko samaa rataa ja jossain kohassa mä lähin sitten käymään miesten huoneessa.

Kun tulin takaisin, niin tämä mies jo odottikin mua siinä paikkani vieressä. Menin istumaan ja tällä kertaa tää mies yritti erittäin kovasti saada vieressäni istunutta julkkisnaista tanssimaan kanssaan. Toinen oli jo kieltäytynyt pariin otteeseen erittäin kohteliaasti, muttakun mies edelleen jatkoi jankkaamista "Mikset anna miun tanssittaa tuota tyttöystävääs, yks tanssi vaan".. jouduin jo vähän nostamaan ääntäni, että se tajus ettei kyseessä nyt suinkaan ole mun tahdosta, vaan ihan neidin omasta halusta viettää vapaailtaa, niinkuin haluaa. Jos toinen on jo kahdesti kieltäytynyt, niin ei sitä tarvii käydä jankkaamaan.
Tajus sen asian lopulta, mutta alkoi taas höpöttämään Nightwishista.. monta kertaa piti kysyä, että voinko kirjottaa hälle nimmarin ja sai aina saman vastauksen: "Mulla ei ole kynää, enkä ole se henkilö, jolta nyt haluaisit nimmarin". No äijjähän nopeasti kaivoi jostain kynän ja kirjotinkin hänen käteensä isoin tikkukirjaimin, että "NESTI".. toisen reaktio oli lähinnä, että "kylläpä sie oot hauska mies - mie ootan innolla sitä teiän keikkaa". Aikansa hän oli siinä, eikä meinannu millään uskoa mitään, mitä hälle sanottiin, joten jouduin taas korottamaan ääntäni ja siinä kohassa se alkokin kyllä oikeesti jo vähän ärsyttämään.. hän sanoi jotain, että "Anteeks, en mie oikeesti oo kusipää", johon vastasin "Ei tuommonen käytös ookkaan kusipäisyyttä vaan tuo on todella ärsyttävää ja lapsellista. Uskoisit, mie en oo mikään Tuomas, eikä tää tyttö lähe sun kanssa tanssimaan, vaikka jankkaisit sille koko loppuillan, kuinka hän on maailmankaikkeuden kaunein nainen. Jos haluut tanssimaan, niin ole hyvä, tanssilattia on tuollapäin".

Mies lähti kuin lähtikin pois ja me saatiin kavereiden kanssa välillä keskittyä johonkin muuhunkin. Ei vaan mennyt kauaa, kun havahduin siihen, että tää sama kaveri istuu siinä pöydän toisella puolella ja kuvaa meitä kännykkäkameralla. Pyysin häntä lopettamaan, mutta tuntui aina vaan jatkavan. Mun tsäkällä seiskassa on ens viikolla otsikot, että "katso, kuinka henkilö x ja henkilö y juhlivat yhdessä kosteassa yössä" ja sitten tulee taas pohjosesta paskaa niskaan.

 It's so hard to be who I am these days..

lauantai 7. tammikuuta 2012

My leg's broken but my heart's getting better

Lauantai-ilta, kello alkaa lähestyä puoliyötä. Harvoin sitä huomaa istuvansa koneella tähän aikaan. Yleensä sitä on joko kuvaamassa, soittamassa, leffailemassa, hengailemassa kavereiden kanssa, jossain baarissa tai jotain muuta vastaavaa. Nyt kuitenkin onnistuin reilu viikko sitten hajottamaan jalkani sen verran pahasti (vuoden toisiksi viimeiset bileet on aina villeimmät!), että ei tästä oikeen pääse mihinkään, eikä oikeen voi tehdä mitään. Siispä kirjottelen, käsitelen ja arkistoin kuvia, kattelen leffoja,  pelailen ja kuuntelen musaa.. kaikkea mitä tässä mun pienessä luolassa voi tehdä ilman, että pitää hirveesti persettä nostella. Aluksi kauhistelin, että miten sitä tulee lihottua, kun ei mneen viikkoon pääse liikkumaan. Pelko oli ilmeisesti turha, koska ei tässä tule syötyäkään.. kuhan vaan on. Mutta nyt oon sentäs tosi tyytyväinen kotiteatterin ääni-, että kuvapuoleen, joten kelpaahan tässä lepäillä.

Huh, oon ollu melkosessa tunnemyrskyssä viimeaikoina.. paljon kaikenlaisia erilaisia tunteita, joista osaa en edes muistanut kykeneväni tuntemaan. Tavallaan aika siisti fiilis tuntea taas semmosia. Paljon hyvää, paljon _tosi_ hyvää, mut paljon myös niitä ikäviä juttuja. Mut enhän mä jaksa positiivisena ihmisenä ajatella niitä negatiivisuuksia - asiat järjestyy, eiks niin? Kaikki kääntyy hyväksi :) Haluisin vaan jatkuvasti olla jossain muualla, kun yksin täällä loukussa.. haluisin toiseen paikkaan ja mielellään toiseen aikaan.


Ääh, anteeks.. ei mulla taaskaan ollu oikeen mitään asiaa.. halusin vaan jotain kirjotella :/


torstai 5. tammikuuta 2012

Rund-illa - Paljastuksia

Hellurei ja hellät tunteet. Kirjoittelin teille muutamia kuukausia sitten olevani kiertämässä bändin mukana valokuvaamassa. En oikein kertonut yksityiskohtia syistä että halusin olla vähän salaperäinen ja silloin kaikki oli vielä niin alussa ja epävarmaa. Viime vuonna pieleen mennyt tälläinen projekti sai mut olemaan hehkuttamatta liian aikaisin. Mutta nyt voin käydä paljastelemaan.

Ensiksikin tämä bändi, jonka kanssa olen kiertänyt on Suomen kovin bilebändi Osmo's Cosmos. Covereita omalla tatsillaan soittavana yhtyeenä tunnetuksi tullut bändi on nimittäin julkaisemassa tulevana keväänä ihan omista biiseistään koostuvaa levyä ja siihen yhteyteen mä olen nyt tekemässä a) suht isoa kuvakirjaa tästä ajasta, jonka kierrän bändin kanssa, b) valokuvanäyttelyä Imatralle ja c) on myös ollut puhetta, että yksi heidän musavideo olisi tehty mun ja valokuvieni ympärille.

Alunperin ideana oli, että bändi menestyisi kevään euroviisuissa ja siihen yhteyteen lyötäisiin kuvakirjaa. He nimittäin osallistuivat uuden musiikin kilpailuun (toisinsanoen Euroviisujen karsintoihin) kappaleella Show, mutta ei päässyt neljänkymmenen parhaan joukkoon. Katsokaa video ja ihmetelkää, että miksi tuolla jäätiin parhaiden ulkopuolelle.. varsinkin, kun katsoo listaa jatkoon päässeistä kappaleista:



Miksikö valitsin juuri Osmot? Mielestäni tämä oli ensiksikin täydellinen valinta tässä tilanteessa. Bändillä on kuitenkin hemmetin paljon keikkoja pienistä klubikeikoista aina isoimpiin tuhatpäisiin jäähalli ja messukeskus -keikkoihin. Osmot on Imatralla käsite.. heilä on oma baari, oma studio, oma keikkadösä.. perkele äijjät on järjestäneet omat festarit, jotka oli muuten melkoiset bileet. Bändi on visuaalinen, se on täynnä erittäin mielenkiintoisia persoonia, joiden dokumentoinnissa on sopivasti haastetta - ennenkaikkea ikinä ei ole tylsää ja kokoajan tapahtuu. Ja kuitenkin suht aloittelevana valokuvaajana, joka ei ole tämmöisiä ennen tehnyt oli Suomen isot bändit (HIM, Nightwish, The Rasmus, Apocalyptica yms.) ihan turha toivo. Toisaalta, jos oisin ottanut jonkun demobändin, niin elämys olisi jäänyt suht yksipuoliseksi.. keikkapaikat olisivat olleet pieniä - kuten myös yleisömäärät. Osmojen kanssa olen nähnyt tämän homman niin monesta eri näkökulmasta ja he ovat tehneet tätä hommaa jo niin pitkään, että mielestäni ansaitsevat kirjansa ja näyttelynsä - menkää Imatralle ja kysykää Osmo's Cosmoksesta - varmasti melkein jokaisella on jotain snaottavaa.

Olen nyt ollu muutaman kuukauden Osmojen messissä ja vielä olisi maaliskuun puoleenväliin aikaan, joten aikani rundilla kattaa noin puolen vuoden kaistaleen heidän kymmeniä vuosia kestäneestä urasta. Olen jo nyt kokenut niin hirmuisesti ja tulen olemaan ikuisesti kiitollinen Osmoille, että ottivat mut hyvin vastaan ja antoivat mulle tilaisuuden. Pyrin tekemään kaikkeni, jotta tästä tulisi mahdollisimman hyvä paketti ja saisin tehdä tämmöisiä hommia jatkossakin. Ehkäpä joku niistä isoista bändeistäkin kiinnostuisi, kun on näyttää jotain konkreettista ;)

Sanotaan näin, että kevät tulee olemaan minulle varsin kiireistä ja jännittävää aikaa ;)