lauantai 12. lokakuuta 2013

Freedom here I come

Hellou pesäläiset.. pitkästä aikaa.

Ensiksikin oon ihan tosi pahoillani, etten oo tänne juuri kirjoitellut. Tää mennyt vuosi valtion palveluksessa on ollu aika hektistä ja stressaavaa aikaa.. kun tajusin, että tulee kiire, ni nää isommat blogit oli yksi niistä asioista, joista päätin pitää vähän taukoa. Instagrammia ja Twitteriä oon jaksanu sentään sillontällön päivitellä. Kunhan pääsen vapauteen ja saan jonkumoisen järjestyksen elämään takaisin, niin eiköhän tällekkin aikaa löydy (:

Toisekseen kirjauduin tänne sisälle ja huomasin tilastoista, että toi mun edellinen kirjoitus unelmien tyttöystävästä oli jotenkin ihmeellisesti saanut aikamoisen lukijamäärän. Ylivoimasesti eniten mun aikasemmista teksteistä, joten kiitos kaikille sen lukijoille. Oon saanu siitä myös jonkun verran palautetta ja oonkin miettinyt kirjottavani siitä toisen osan jossain kohdassa.


Halusin vähän teille kertoilla omia kuulumisia. On hyvä alottaa siitä, että oon elossa.. Vaikka ilmeisesti tän homeasunnon takia oonki ollu enemmän kipeenä, kuin koko aikaisemman elämäni aikana yhteensä. Inhottavaa, miten paljo kaikki on kärsiny tästä, mut ei voi enää mitään. Tää mun palvelus loppuu ensi viikolla ja sen jälkeen pääsen muuttamaan pois tästä kämpästä ja näillä näkymin suunta on takaisin Imatralle. Kerron ehkä vähän myöhemmin, että mitä aion siellä tehdä.


Bändille on tapahtunu suht kivoja juttuja tässä sen jälkeen, kun oon tänne viimeks kirjotellu. Saatiin levytyssopimus Italiasta, levy julkastiin keskikesällä ja ollaan saatu pari musavideotakin ulos. Fanikunta on kummasti kasvanut varsinkin sinne ulkomaille, jonne ollaan tähdättykkin. Laitanpa tähän noi mei videot, ni tsiigailkaa ja kuunnelkaa/latailkaa levy spotifysta/iTunesista tai jostain  :)



Jengi on jonku verra kyselly myös mun ihmissuhdekuvioista jajaja.. en taia vielkä mitään yksityiskohtasta kertoa, mutta pääpiirteissään oon sinkkuna edelleen.. yksinäisyyttä on lievittäny ihanat petiksen kaverit ja yks oikein mukavan tuntuinen tyttö tuolla vähän kauempana, jonka kanssa ois kiva viettää aikaa enemmänkin - tuntuu vaan aina olevan nollia ainakin yks liikaa välimatkan kilometreissa. Mut ite oon aika semmonen tyyppi, ettei mul oo ihmisten kanssa ikinä mihinkä kiire.

Mitä sit oon täällä sivarissa tehny? No oikeestaan mul on ollu aika monipuoliset tehtävät. Oon siis Jyväskylän ammattiopistolla ja tehny täällä mm. järjestelyhommia, opetuksen tukitehtäviä, it-duuneja, tapahtumatuotantoa, valokuvausta, kuvankäsittelyä, tulostusta.. kaikkee semmosta, mitä muut ei oo joko osannu tai jaksanu tehä. Mielettömästi jääny täältä kaikkea hienoa messiin. Saanu tehä duunii kivojen tyyppien kanssa ja ihan siisteis projekteis + nää mei opiskelijat on tietty iha parhautta! Sain hirmusesti kaikilta opettajilta ja muilta kehuja, joten kai mä sit voin olla tyytyväinen omaan panokseen. Kuulin, et jotku oli käyny jopa puhumassa mun pomoille, että mut pitäis palkata tänne palveluksen jälkeen duuniin, mut eipä taida tällä putiikilla olla varaa palkkailla "ylimääräsiä" tyyppejä.. pitää siis kohta alkaa miettiä jotain muuta.

Jollain tasolla tää tuleva vapaus vähän jopa pelottaa. Vaikka oonki innoissani, että on taas enemmän aikaa kaikelle, ni silti tää maailma jotenki onnistuu välil ahistamaan. Millä sitä ittensä ruokkii, miten onnistuu tulevissa jutuissa jne. Mut toisaalta, eiks hyvät tyypit pärjää aina? Ja mä oon loppupeleis ain vaan pyrkiny olemaan hyvä tyyppi.. kai se jotenki joskus pakitaan sit (: Ja jos jossain oon kasvanu viimesten vuosien aikana, ni siinä, etten enää usko muiden ihmisten onnistuvan mua kauheesti satuttamaan. Ajatusmaailma on muuttunu enemmän semmoseks, että jos joku ei oo ikuista, ni sit mua oottaa jotai parempaa. Ehkä oppinu myös päästää irti asioista siinä kohassa, kun kukaan ei enää kostu niistä mitään. Ei tarvii jäädä enää neljäks vuodeks rimpuilee johonki, jossa ei oo mitään tulevaisuutta. Antaa lintujen lentää siis, jos siltä tuntuu. Ja noista peloista vielä, ni mä loppupeleis pärjään vähällä, joten pyrin pitää vaan avoimen mielen ja tekee aina parhaani. Jos annan aina kaikkeni, ni perhana.. täst elämäst tulee siistii :)

Yeah, ei mul muuta. Jospa mä nyt aktivoituisin taas ;)

-Nestinne