Viimeinen reilu kuukausi on ollut aikalailla sekavaa aikaa. 5 vuotta sitten vedettiin Luminosity -bändini kanssa ensimmäinen keikka Joutsenon "Zenorok" -tapahtumassa ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Ja vaikka ensimmäisen parin vuoden jälkeen toiminta on ollut melkoisen turhauttavaa vuoristorataa, niin silti sitä aina on toivonut, että tästä vielä tulisi jotain. Monet miehistön vaihokset ja aina alusta aloittaminen saattoivat olla se isoin ja vaikein ongelma ja kun siihen liitetään kykenemättömyys ryhmässä keskusteluun ja ongelmien ratkaisuun, niin ajauduttiin jonkinmoiseen umpikujaan. Kuukausi sitten laulajamme E-P ilmoitti haluavansa lähteä bändistä ja allekirjoittaneesta tuntui sen jälkeen, että olin ainoa, joka olisi vielä halunnut ja jaksanut yrittää.. tehdä edes tämän jo niin hyvässä vaiheessa olleen levyn loppuun. Alkuun mulle oli vähän epäselvää, mitä tulee tapahtumaan, mutta nyt on jo muutaman viikon ollu tiedossa, että yksi keikka vedetään, jonka jälkeen laitetaan kamat läjään ja tätä mulle viimeset 5 vuotta elämäni tärkeinpänä ollutta asiaa ei enää ole.
The Final Calling,
Nyt on viimonen tsäänssi. Tän viikon lauantaina eli 18.8.2012 Parikkalassa on se viimeinen keikka, viimeinen tunti jotain tärkeää ja hienoa. En voi, ku toivottaa kaikki tervetulleiksi "Kipinä" -festareille, ois kiva nähdä siellä teitä tuttuja ihmisiä.. Niin paljon hienoja muistoja mahtuu tähän viiteen vuoteen, että nostalgioidaan vielä viimeisenki kerran yhdessä, juhlitaan bändin 5-vuotis synttäreitä, jonka jälkeen kuopataan se arvokkaasti :)
Haikeaa ja surullistahan tämä on allekirjoittaneelle ollut. Viime viikolla käydessäni vanhoja tavaroita läpi, löysin vahingossa paljon kaikkea Luminosity aiheista tavaraa. Oli haastatteluja, keikkavideoita, äänityssuunnitelmia, faneilta saatuja juttuja, vanhan treenikämpän tavaroita yms. Tuli aika iso tippa linssiin. Nytkun mua on pyydelty uusiin bändeihin, niin jotenkin on tullut vähän ristiriitainen olo. Vaikka joku kuulostaisi hyvältäkin, niin se on tuntunut jotenkin merkityksettömältä. Aina olisi vaan halunnut saada Luminosityn toimimaan - potentiaalia oli niin paljon, mutta sitä ei vaan saatu valjastettua. Kai nää fiilikset on jossain määrin normaaleja ja hälvenee ajan kanssa, kun vaan saa ittensä etiäpäin ja uusia haasteita kohti. Niistä uusista haasteista toivottavasti voisinkin kirjoitella jo suht pian.
Haluaisin kiittää erityisesti bändikavereitani Perttua, Pokkaa, Eetu-Pekkaa, Jere-Pekkaa ja Juha-Pekkaa (Kyllä, välillä tosiaan meinasi muuttaa oman nimenikin "Nesti-Pekaksi", mutta ehkä parempi näin). Noi on kaikki hienoja muusikoita ja toivottavasti jaksavat soittimiaan rämpyttää tai hakata jatkossakin.. Erityiskiitos tietysti Pertulle, kun alunperin ylipäätänsä otti mut bändiin ja teki hienoja biisejä ison liudan.. harmi, että niistä niin moni jäi kuulematta. Mietin viime yönä, että ketkä kaikki tässä on vuosien varrella jeesaillut ja niitä nimiä tuli niin paljon, että haluan vaan kiittää kaikkia - kyllä te tiedätte itsekkin. Kiitos keikoilla käyneille, faneille ja meihin uskoneille - valitettavasti jää fiilis, että on jouduttu teidät pettämään.
Lauantaina annan kuitenkin kaikkeni, niinkuin varmasti muutkin.
"I live forever for these moments
I seek until my hearts stops beating
For the one I belong, who can save me
Who can see the world like I can
Wounded by the fall
Frozen by the winter
Woken by the spring
Longing for the sun
I live as long as the ocean can carry me
I cry till I can see the world like thee"
2007-2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti