torstai 10. marraskuuta 2011

"This loneliness I need to be who I am"

About tällä hetkellä, kun näpyttelen tätä tekstiä, tulee täyteen vuosi sinkkuutta.. mulle yksinäisyyttä. Vuosi on pitkä aika ja se on tuonut paljon asioita elämään ja ajatuksia mieleen. Jotenkin olen melko varma, että tätä yksinäisyyttä jatkuu melko pitkään tästä eteenpäinkin.

- Mie oon vaikea ihminen. Oon perfektionisti, kaipaan paljon huomiota ja läheisyyttä, mutta tarvitsen myös omaa tilaa. Muusikot.. taiteilijat yleensä.. on vaikeita ihmisiä, enkä oikeestaan suosittele kellekkää.

- Elämäni tuntuu olevan kiireistä. Tällä hetkellä tuntuu olevan jo perusedellytys millekkään vakavemmalle se, että toinen puolisko asuisi joko Imatran tai Jyväskylän läheisyydessä.. lähellä mun majapaikkoja, jotta joskus edes kerkeisi tekemään jotain yhdessä.  

- En ole mikään unelmien poikamies. Eikä siis tyttöystäväehdokkaitakaan ole hirveästi jonossa. Kaiken lisäksi olen itse niin ujo, etten yleensä uskalla lähestyä tuntemattomia tyttöjä, vaikka haluaisinkin. Siinä ois parannettavaa, mutta sitä on hankala treenata.. odotan vaan itsetunnon parantumista.

- Niinkun sanoin: Olen perfektionisti. Tää johtaa myös siihen, etten helposti ryhdy suhteeseen. Jos joku ei tunnu sanoinkuvaamattoman mahtavalta, niin oon mieluummin yksin, kun ryhtyisin suhteeseen, joka ei ihan tunnu semmoselta "oikealta".


Jollain tavalla tunnen jopa tarvitsevani tätä yksinäisyyttä. Se tekee miut ahkeraksi, positiiviseksi ja aktiiviseksi. Parisuhteen on jotenkin helppo vääntyä semmoseks oleiluksi, joka taas ei ehkä sovi alaan, josta mä koitan leipääni tulevaisuudessa saada. Toisaalta tunnen nytkin olevani vain puolikas, joka odottaa löytävänsä toisen puolikkaan jostain. Kaikki kuitenkin tuntuu silloin niin paljon merkityksellisemmältä.. niinku sanoin, oon hanakala ihminen.. viihdyn kyllä yksinkin, mutta kovasti haluaisin löytää tytön/naisen vierelleni. Sehän se elämän tärkein päämäärä taitaa kuitenkin olla mulle.

Mutta sitten joskun, kun sen henkilön löydän, ni teen siitä maailman onnellisimman.. siitä oon ihan varma :)


 

Loneliest child alive

ps. Jokohan olisi aika luopua tästä selibaatista, jota olen jo yli vuoden pitänyt.. :D

5 kommenttia:

  1. Tohon kolmanteen kohtaan... Mulla on itselläni myös ihan todella huono itsetunto.. Mutta kuten jotkut on saattaneet huomata, niin silti jollain tavalla olen jollain tavalla ottanut kontaktia mielenkiintosiin ihmisiin. Yksi hyvä aloitusrepliikki on kehua ulkonäköä. Koska kukaan tuskin koskaan siitä suuttuu ja kehuja on aina mukava kuulla. Siitä jo aika hyvin saa selville mitä toinen osapuoli ainakin päällisin puolin ajattelee ja kiinnostaako sitä keskustella enempää.

    Ja luulen, ettei vaikeena oleminen ole ihan yksin taiteilijoiden yksinoikeus ;) Vaikka noh, kaikkihan on oman elämänsä taiteilijoita :)

    VastaaPoista
  2. Totta ! Minäkin olen vaikee ihminen, että joka päivä vaihtuu se mitä mä haluan elämältä. Ja että haluanko olla sinkku vai en.
    Ja minulla on ainaki itsetunto laskenu hirveesti, etten mä viitti ees mennä puhuu joski joilleki tuntemattomille. Eilen Rumassa Salla anto mulle ja mun kaverille tehtäväks että se kumpi saa sen illan aikana ekana puhelinnumeron saa viinipullon. Mutta pöhh, mä en uskaltanut mennä yrittämään ees.:( Nössö mikä nössö !

    VastaaPoista
  3. Voi Riina, niin osaan samaistua tuohon, mitä kerroit. Ei varmaan ois tarpeeksi isoa "palkintoa", jotta mä tästä uskaltautuisin yhtään sen paremmin lähestyä sillä tavalla ihmisiä.

    -Netta, toki on muitakin vaikeita ihmisiä, kun taiteilijoita.. mutta jotenkin musta tuntuu, että nimenomaan muusikoilla ja taiteilijoilla on erityinen taipumus tähän.. tai sanotaanko niin, että sillä tavalla vaikeilla ihmisillä on taipumus olla taiteellisia :D Jotta ihminen ilmaisee itseään jotenkin voimakkaasti, niin sen pitää tuntea voimakkaita tunteita ja usein nimenomaan vuoristoratamaisia tunneryöppyjä.. ja kun ihminen tuntee näitä juttuja ja alkaa ilmaisemaan itseään niiden kautta, niin usein sitä suuntautuu enemmän tai vähemmän taiteelliseksi :)

    VastaaPoista
  4. Voi Nesti :D

    Kiitä onneas ettet ole nainen xDD joo tiedän mitä on elää oman vaikean itsensä kanssa SEKÄ ihmisen joka on luova, taiteellinen ja muusikko omalla tavallaan, kanssa. xDD et usko kuinka oon ollu helisemässä välillä? :D

    Kun (eikä jos) löydät sen oikeen ja ihan varmasti se vaan tupsahtaa siulle jossain vaiheessa, kun sille on oma aikansa, niin kyllä se nainen sit sinuu osaa käsitellä ja arvostaa että teet siitä maailman onnellisimman naisen ;)

    Ja vaikka oletkin ujo niin ei se sano sitä etteikö siussa olis sellasta luonnollista hurmaavuutta ja usko pois, kyllä ne naiset siut löytää :) Ujoudenkin voi kääntää vahvuudeks, siun pitää vaa avata silmät ja huomata ne naisten vinkit mitä ne antaa ja tarttua niihin. Se onkin ihan oma lukunsa kuinka moni mies oikeesti ne vikit tajuaa ja kuinka moni nainen turhautuu kun miehet ei tajua (naiset ei siis TODELLAKAAN tajua että miehet ei huomaa vinkkejä) xD

    Oma ukko ei ainakaan niitä aikasemmin oo tajunnu, eikä ilmeisesti moni muukaan (ystäväpiiri on koostunu melkee koko elämäni miehistä) xD

    liitänkin tähän, minusta maailman hauskimman tarinan pojasta (tositarina kaverin kaverista) jota tuli naikkonen piirittämään ja ilta meni mukavasti siinä jutellessa ja näin.. tuli aika lähtä kotiin ja poika saatto tytön kotiovelle ja tyttö sanoi ettei löydä kotiavainta.. mitä poika teki? mitä sie oisit tehny? noh.. poika sano et "anna MIE katon sieltä laukusta" ja voi sitä ketutuksen määrää aamulla kun poika itekkin tajus et siinä ois ollu hyvä "vinkvink" tuoda tyttö kotiin ja voi sitä ketutuksen määrää tytöllä kun jätkät ei vaan tajuu :D

    okei tää oli jo liiankin selvä tapaus josta kuka tahansa voi vaan tuntee myötähäpeää, mut niin se vaan menee.. naiset luulee antavansa selkeitä vinkkejä ja sit ne ihmettelee et miks toi mies ei tee mitää? (yleensä haukun miehiä mut nyt sanoisin että kyllä se on naisten oma vika et ne rakastuu röyhkeisiin paskiaisiin, koska ne ei anna aikaa pikkusen ujompien ja vähemmän röyhkeiden miesten aloitteille, TAI tee niitä itse :D)

    ugh.. olen taas puhunut xD (puutaheinää) toivottavasti sain siut edes hymyilemään, tarkotus oli kuitenkin kannustaa ja piristää et kyllä se siullakin elämä hymyilee tuollakin saralla kohta ;)

    VastaaPoista
  5. Tuossa on varmastikin perää. Että niitä tunteita tarvitsee siihen itsensä toteuttamiseen. Koska mistä niitä ideoita muuten saisi siihen "omaan juttuun". Mutta toisaalta ne tunteet voi varmaan kanavoida myös johonkin muuhun kuin taiteeseen. Itse koen olevani hyvinkin ns. tunteellinen ihminen (sekä niitä hyviä, että huonoja tuntemuksia) ja yleensä saatankin tunteeni hyvin vahvasti tuoda esille. Minä en kuitenkaan varsinaisesti koe kanavoivani niitä mihinkään taiteelliseen.
    Mutta miusta on kyllä tosi hienoa, että joku osaa muuttaa tuntemuksensa kuviksi, musiikiksi tai tekstiksi. Minä en sitä osaa, joka on varsin harmillista.
    Mutta siis pointtinihan oli, että olen varsin samaa mieltä kanssasi tästä asiasta :D

    VastaaPoista