Istun bussin takapenkillä vähintään ylellisesti levittäytyneenä tavaroineni (pattereilla toimiva syntikka sylissäni, läppäri oikealla ja eväät vasemmalla). Mietin elämääni. Miulla on mahtavia harrastuksia, maailman parhaat bändikaverit, paljon kavereita, tuttuja ja muita ihmisiä elämässäni, opiskelen ja teen jo osittain työkseni juurikin semmoisia asioita, joita haluan tehdä. Minua on ilmeisesti siunattu joillain lahjoilla, joista voin olla iloinen.. ainakin näin mulle sanotaan. Mulla on katto pään päällä, ei välittömiä rahaongelmia (pärjään vähällä), olen välttänyt vakavemmat sairaudet, urheilen jatkuvasti pitääkseni itseni kunnossa.. oikeestaan voisi jopa sanoa, että nautin elämästäni, eikä mulla ole ainakaan ikinä tylsää. Päällisinpuolin kaikki siis vähintään ihan hyvin.
Mutta mitä mie kaipaan.. läheisyyttä. Mulle on tämän kuluneen vuoden aikana iskenyt hirmuinen läheisyydenkaipuu. Erottuani tyttöystävästäni viime vuoden puolella on elämään jäänyt hirmuisen iso aukko, jota mitkään harrastukset tai muut eivät pysty paikkaamaan. Se, että voisi käpertyä toisen kainaloon nukkumaan.. olisi joku joka halaisi hädässä ja kertoisi, ettei ole mitään hätää. Tämä ei nyt ole mikään "haluan seurustella"-manifesti.. Olkoon sinkku tai suhteessa, niin kyllä ihminen kaipaa lämpöä ja läheisyyttä.
Asiasta teleskooppipatukkaan: Olen astetta pidemmän road trippini alussa. Reittini, joka vielä vähän muuttui on seuraava:
The old sailor's dock is still the same
Though forgotten by others, nature still remembers
Here we used to to disappear
into those beautifully drawed images of our future schemes
Winters here are cold and calm
I build a house to keep you warm
Imagined how you could paint while I write my songs
for years I've thought this is where we belong
Beautifully unaware of reality's thorn
Eva is there gazing at the horizon
Wondering what life could be at it's best
before we all kneel down to our final rest
Once again I'll take her hand 'cause I have this story to tell
This notebook of true love which always ends with dreary farewell
I've told this story a thousand times indeed
Somehow it always finishes incomplete
Beautiful as always Eva is there by the sea
Up there on the cliff, she never sees me
I've these written pages to impart
'cause every thawing day keeps us apart
As I make it there with my words, finally
Instead of seeing you react merrily
Just a dying glint on your innocent eyes
Like I would have told thousand lies
Nestiäinen <3 Oivoi, olemme saman ajatuksen lähteillä. You are not alone.
VastaaPoistaKivaa, etten ole yksin tunteideni kanssa.. :)
VastaaPoista