keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Happy birthday to me



Jeejee, mul on tänää synttärit. Vuotena, jollon ensimmäisen kerran elämässäni olen kuullut olevani liian vanha. Olen myös odotellut sitä iän tuomaa komistumista, mutta sitäkään ei ole vieläkään tapahtunut. No ei oikeesti.. en ajattele ikääntymisestä noin, eikä synttärit yleensä tuo mulle mitään ahistumista oman iän suhteen. Olenhan edelleen kuitenkin nuori - kypsä, mutta lapsenmielinen 23-vuotias.

Sen sijaan tämä yksinäisyys ei ole kivaa. Olen tämän viimeisen vuoden aikana tottunut viettämänä kaikki merkkipäivät ja juhlapyhät yksin. Jouluna soittelin itsekseni syntikoita luolassani, juhannuksena katselin yksin leffoja ja kuuntelin musaa - koitin jopa kutsua ihmisiä bilettämään mun kanssa, mut kukaan ei lopulta tullu.. vapun vietin yksin kymmenien tuhansien ihmisten joukossa.. nyt synttärinä oikeestaan kaikki ne ihmiset, kenen kanssa toivoisin synttäreitäni viettäväni, ovat jossain muualla, ja vaikka täällä on ihmisiä, niin tunnen itseni yksinäiseksi, koska ne tietyt ihmiset puuttuvat. Mun kämppikset on ihan parhaita ja täällä on muutenkin kivoja ihmisiä, mutta jotenkin mieleni on yksinäinen. Tästä päässään helposti lauseeseen, joka on kuvannut melkein aina elämääni parhaiten..

"Surrounded but alone"


4 kommenttia:

  1. Voi kultaseni ! Mutta tiedäthän että olen mieleltäni siellä, katsomassa kun puhallat kynttilöitä kakustasi ja naurat onnellisesti. Jauhan sulle tyhmiä juttuja, joille naurat tai ainakin esität että ne ois ollut hauskat. Maistelen sun kanssa viiniä ja keskustelen sun kanssa asioista, maistan sun omppukolaa ja kehun sitä mainioksi, vaikka se todellisuudessa oisikin huono yhdistelmä. :) Mä oon siellä !

    VastaaPoista
  2. Voin vaan sanoa; I know the feeling.. yksinäisyyden, vaikka olisi tuttuja, "turvallisia" kasvoja ympärillä, jotka ovat mahtavia, ihania ihmisiä.. jotenkin vaan sitä kuitenkin kiintyy joihinkin ihmisiin enemmän kuin muihin ja ne kyseiset ihmiset vaan hävittää sen yksinäisyyden tunteen ainakin hetkellisesti.. vai miten sen voisi sanoa. Miun elämä on valitettavasti mennyt hyvin pitkälti samalla tavalla.

    no mutta nythän se komistuminen vasta alkaa ;) ja ihanaa ettei siulla ole sitä ahistumista, olen äärimäisen kateellinen xD ja toivottavasti ei tulekkaan. Olethan kuitenkin miespuolinen, joten olettaisin ettei tulekkaan (vasta ehkä se 50-villitys, porchet sun muut xD)toisin kuin meillä naisilla (lue: varsinkin miulla.. aina 2 viikkoo ennen synttäreitä, vaik ei sinällään tajuakkaan vanhenevansa mut jotenkin se salakavalasti alitajunnasta pursuaa se järjetön ahistuminen :D)

    oikeen paljon onnea vielä tätäkin kautta!

    VastaaPoista
  3. Tiedän tunteen... Vaikka minulle ei olekkaan käynyt noin, että olisin joutunut viettämään juhlapyhiä yksin. Tiedän silti mitä yksinäisyys ihanien ihmisten ympäröimänä on. Olen asunut jo melkein puolitoista vuotta "uudessa" kaupungissa omillani, eikä se vieläkään tunnu kodilta. Koti itsessään tuntuu, mutta kaikki todelliset ystävät, joita kaipaan vierelleni ovat jossain kaukana... Kyllä sitä aina välillä toivoo, että kaikki olisi niin paljon helpompaa ja voisi voisi vaan palata takaisin lapsuuteen, jolloin kavereita näki päivittäin.

    Anteeksi avautumiseni. Siun teksti sai vaan samankaltaisia tunteita pintaan. Mutta vielä kerran paljon onnea ja toivottavasti synttäreiden juhlinta meni hyvin :)

    VastaaPoista
  4. Riina, tottakai mä tiedän, että sä olit.. Kiitos siitä :)

    IndigoChild, jotenki lohdullista kuulla, etten oo ainoa, joka tuntee noin. Oon nyt aikalailla reipas ja samanlainen 23-vuotias, kun olin 22-vuotiaanakin. Mutta jos verrataan tasan vuoden takaisempaan, niin oon kyllä aika monta kokemusta rikkaampi :)

    GirlWithAnAttitude91, minullakin on hirmuinen kaipuu lapsuuteen. Miksi se menikin niin nopeasti ohi :/ Täysin tietämättömänä maailman pahuudesta sai vaan olla ja temmeltää.. olla kavereiden kanssa. Siinä on jotain hienon viatonta. Mullakin on ollu smaoja fiiliksiä uuden kaupungin suhteen, kun sulla. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni vietin samassa kaupungissa ja vieläpä samassa talossa. Sitten reilu pari vuotta sitten muutin toiselle paikkakunnalle, eikä se ole oikeen vieläkään alkanut tuntuua niin kodilta, vaikka kaupungsta kyllä tykkään monellakin tasolla.

    Kiitti onnitteluista.. synttäreiden juhlinta meni melkolailla hyvin, vaikka olikin vähän häslinkiä ja yksinäisyyden fiiliksiä :)

    VastaaPoista